Vauva ei ole enää vauva,kun sen voi viedä hoitotädille. Se on tottunut kulkemaan kaikkialla minun mukanani. Pärjääköhän se toisten joukossa?

Lapsi ei huomaa lähtöäni. Se oppii kaikkien aikojen parhaan kakkulorun: Tule tule hyvä kakku, älä tule paha kakku.

Se juo lapiolla kuravettä lammikosta. Se kupsahtaa liukumäen portaista selälleen. Se on vähällä juosta keinun alle. Se ajelee muovimopolla.

Se rakastaa keinumista. Se ei malta odottaa omaa vuoroaan, eikä suostu tulemaan keinusta pois.

Se saa kavereita. joiden kanssa tulee riitaa. Pallosta tai kottikärryistä. Toisten kanssa ollaan ylimpiä ystäviä.

Sen nenä vuotaa ja tukka menee takkuun ja kurahousuihin ilmestyy reikiä. Siitä tulee iso.

Joka päivä iloisenkirjavasta parvesta yksi erkanee ja juoksee kädet levällään minua kohti, huuto kiirii edellä:

-ÄITIIIIII!

 

Tittamari Marttinen: Äidin karkkipäivä