RUNOJA TERO JÄRVISEN KIRJASTA KAHAREN HENGEN LATOTANSSIT                

 

   MYYTTI IKUUSESTA RAKKAURESTA

 Miäti tarkkahan nainen,

lähärekkö mun kyytihin,

ja uskokko ikuusen

  rakkauden myyttihin.

 

Kun kerran rupiaa Jumalan

      eres tahtomahan,

niin sitä on paha jäliistäpäin

      mennä perumahan.

 

      Voihan viälä olla,

notta tullahan onnesta alaha,

kyllästyn sun jenkkaripoohin

    ja sää mun mahahan.

 

  En oo ollenkaa

niin häävinen miäs,

monttuja ja mutkia on

kuin kelirikkotiäs.

 

     Ei tuu olemahan

onni aina taivaanen.

Rakastakko mua sittenkin,

kun oon eturauhasvaivaanen?

 

SYMBIOOSI

Parisuhtehen aluus

on symbioosivaihet,

silloon yhteenen on jokaanen

            laulun aihe.

 

Sopuusilta tuntuu

molempien suvut,

      kun päällä on

samanlaaset tuulipuvut.

 

Niiren alla samanvärinen

       on tasaraita.

       Yhyres ollahan

niinku perse ja paita.

 

       Tuntehet ja asita

jaetahan kahtia,

samas rytmis polokoo

       jalaat tahtia.

 

Symbioosivaihe,

se kestää aikansa,

  kunnes lopulta

karottaa taikansa.

 

Tuloo aika

koitella se,

notta kestääkö arkia

      parisuhure.

 

SÄÄTIEROOTUS VASTANAINEHILLE

 Tämä on

säätierootus

vastanainehille,

jokka ei oo

yliherkkiä

rakkauren ainehille.

 

Ny on tiaros

pitkäksi aikaa

kesäkeliä.

Hellyyttä

eherootta

ja silimäpeliä

 

Lämpö nousoo,

viisari menöö

punaaselle.

Huulien makia maku

teköö tilaa

hunajaaselle.

 

Vaan joskus

kääntyy tuuli

pohojoosehen.

Sulaurutta harmaasehen

maisemahan,

sohojoosehen.

 

Jalaat kastuu,

nenä vuataa,

paleltaa.

 Ei Ookkaa

niin häävistä

yhyres vaeltaa.

 

Rakkaus rupiaa

kysymähän

tahtomista,

kun jäätymättä ei

selevitä

talaven pakkaasista.

 

 Vaan tuloo

viälä kevät,

tuloo kesä.

Turhankin

kuumaksi

käy lemmenpesä.