RUNOJA TERO JÄRVISEN KIRJASTA KAHAREN HENGEN LATOTANSSIT
MYYTTI IKUUSESTA RAKKAURESTA
Miäti tarkkahan nainen,
lähärekkö mun kyytihin,
ja uskokko ikuusen
rakkauden myyttihin.
Kun kerran rupiaa Jumalan
eres tahtomahan,
niin sitä on paha jäliistäpäin
mennä perumahan.
Voihan viälä olla,
notta tullahan onnesta alaha,
kyllästyn sun jenkkaripoohin
ja sää mun mahahan.
En oo ollenkaa
niin häävinen miäs,
monttuja ja mutkia on
kuin kelirikkotiäs.
Ei tuu olemahan
onni aina taivaanen.
Rakastakko mua sittenkin,
kun oon eturauhasvaivaanen?
SYMBIOOSI
Parisuhtehen aluus
on symbioosivaihet,
silloon yhteenen on jokaanen
laulun aihe.
Sopuusilta tuntuu
molempien suvut,
kun päällä on
samanlaaset tuulipuvut.
Niiren alla samanvärinen
on tasaraita.
Yhyres ollahan
niinku perse ja paita.
Tuntehet ja asita
jaetahan kahtia,
samas rytmis polokoo
jalaat tahtia.
Symbioosivaihe,
se kestää aikansa,
kunnes lopulta
karottaa taikansa.
Tuloo aika
koitella se,
notta kestääkö arkia
parisuhure.
SÄÄTIEROOTUS VASTANAINEHILLE
Tämä on
säätierootus
vastanainehille,
jokka ei oo
yliherkkiä
rakkauren ainehille.
Ny on tiaros
pitkäksi aikaa
kesäkeliä.
Hellyyttä
eherootta
ja silimäpeliä
Lämpö nousoo,
viisari menöö
punaaselle.
Huulien makia maku
teköö tilaa
hunajaaselle.
Vaan joskus
kääntyy tuuli
pohojoosehen.
Sulaurutta harmaasehen
maisemahan,
sohojoosehen.
Jalaat kastuu,
nenä vuataa,
paleltaa.
Ei Ookkaa
niin häävistä
yhyres vaeltaa.
Rakkaus rupiaa
kysymähän
tahtomista,
kun jäätymättä ei
selevitä
talaven pakkaasista.
Vaan tuloo
viälä kevät,
tuloo kesä.
Turhankin
kuumaksi
käy lemmenpesä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.